Syksy tulee – punkkien lisäksi nyt riesana myös hirvikärpäset

Loppukesästä ja syksyllä ulkoilevia koiria ja ihmisiä eivät vaani ainoastaan punkit, vaan verenhimoisten otusten joukkoon liittyy ehkä puutiaista hieman muistuttava, litteä, kuusijalkainen hyönteinen, joka pudottaa siipensä pois löydettyään sopivan isäntäeläimen. Hirvikärpäset ovat taas täällä.

Vaikka hirvikärpäset äkkiseltään vaikuttavat kuuluvan samaan tieteis- ja kauhuelokuvien kuvastoon kuin puutiaisetkin, hirvikärpänen on hyönteinen ja punkki puolestaan hämähäkkieläin. Hirvikärpäsellä on kuusi jalkaa, punkilla – sen kuusijalkaista toukkamuotoa lukuun ottamatta – kahdeksan. Hirvikärpäsen ruumis on kolmiosainen ja sillä on – ainakin alkuvaiheessa – siivet.  Mustikkametsissä erinomaisesti viihtyvä puutiainen kyttää sopivaa isäntäeläintä varvikossa lähellä maan pintaa. Samaan aikaan, kerrosta ylempänä, kuusen oksilla, odotellaan myös veriateriaa –hirvikärpästen toimesta.

punkkien lisäksi nyt riesana myös hirvikärpäset
Hirvikärpäsen syljessä on aineita, jotka voivat aiheuttaa joillekin koirille ja ihmisille yliherkkyysreaktion, johon liittyy kutinaa tai pitkään iholla säilyvän paukaman. Hirvikärpästen levittämistä tartuntataudeista tiedetään toistaiseksi varsin vähän.  Hirvikärpäsen roolia Bartonella-bakteerin levittäjänä on väläytelty useissa tutkimuksissa.

Laiskan lentäjän maineessa olevalla hirvikärpäsellä, toisin kuin punkeilla, on verkkosilmät, joiden avulla se tarkkailee ympäristöään. Sopivaksi katsomansa isäntäeläimen kulkiessa ohi, se päätyy lyhyen ilmalennon jälkeen isäntänsä iholle ja katoaa nopeasti sen karvapeitteeseen tai hiuspehkoon. Hirvikärpänen toivoo päätyvänsä hirven tai peuran iholle, sillä niiden veri on hirvikärpäselle elinehto.  Ensimmäisen veriaterian jälkeiset tapahtumat ovat nekin kuin suoraan tieteiselokuvasta: hirvikärpäsen siivet murtuvat tyvestään jättäen jäljelle vain pienet tyngät, sen lentolihakset hajoavat tarpeettomina ja samalla sen raajojen lihakset kehittyvät atleettisemmiksi. Siivekkäästä hyönteisestä on muodostunut täysiverinen parasiitti. Hirvikärpäset viettävätkin loppuelämänsä hirven iholla syöden aika ajoin verta. Hirvikärpänen vaurioittaa ihon pinnallisia verisuonia ja käyttää ravinnokseen ihovaurioon lammikoituneen veren. Naaraassa kehittyy kerrallaan vain yksi muna, joka kuoriutuu jo äitinsä kohdussa. Syntynyt toukka koteloituu lähes välittömästi ja putoaa ympäristöön. Aikuinen hirvikärpänen kuoriutuu kotelosta seuraavana loppukesänä tai alkusyksystä.

Toisin kuin puutiainen – jolle maistuu monien eläinlajien mm. lintujen ja nisäkkäiden veri – hirvikärpänen on siis varsin vaativa isäntäeläimensä suhteen. Ongelmallista on se, että puiden oksilla kyttäilevät hirvikärpäset erottavat huonosti eläinlajeja toisistaan ja päätyvät herkästi ohikulkevan koiran karvapeitteeseen tai marjastajan hiuksiin. Ne voivat imeä verta myös näistä sopimattomista verilähteistä.

Voivatko hirvikärpäset aiheuttaa tai tartuttaa sairauksia?

Hirvikärpäsen syljessä on aineita, jotka voivat aiheuttaa joillekin koirille ja ihmisille yliherkkyysreaktion, johon liittyy kutinaa tai pitkään iholla säilyvän paukaman. Hirvikärpästen levittämistä tartuntataudeista tiedetään toistaiseksi varsin vähän.  Hirvikärpäsen roolia Bartonella-bakteerin levittäjänä on väläytelty useissa tutkimuksissa.

punkkien lisäksi nyt riesana myös hirvikärpäset
Punkit eivät ole ainoat ulkoloiset, joiden varalta koiran karvapeitettä kannattaa tarkkailla. Loppukesällä ja syksyllä koiran iholta löytyy myös hirvikärpäsiä. Nykyisin saatavilla olevilla lääkkeillä voit suojata koirasi tehokkaasti puutiaisilta mutta et hirvikärpäsiltä.

Voiko koiran suojata hirvikärpäsiltä?

Ihmisen suojaamiseksi tehokkain konsti lienee tiukka vaatetus. Vaalean värin väitetään torjuvan hirvikärpäsiä muita värejä tehokkaammin.  Hirvikärpäset onnistuvat löytämään vaatetuksesta pienetkin raot, joiden kautta ne hivuttautuvat iholle. Koiran vaatettaminen niin tiiviisti, että hirvikärpäset pysyisivät loitolla, ei ole mahdollista.  Punkkien torjuntaan on olemassa useita tehokkaita lääkevalmisteita koiralle.  Hirvikärpäset ovat selkeästi punkkeja vastustuskykyisempiä, ja useilla punkkien torjuntaa tarkoitetuilla valmisteilla vaikuttaa olevan heikko teho hirvikärpäsiin.  Punkkien torjuntaan tarkoitettujen lääkkeiden hirvikärpästeho on huonosti tutkittua ja yhdelläkään markkinoilla olevista valmisteista ei ole tutkimuksin osoitettua tehoa hirvikärpäsiin.

Punkkisyyniin kannattaa loppukesällä ja syksyllä liittää myös hirvikärpässyyni.  Vikkelästi iholla liikkuvat hyönteiset löytyvät ainakin pitkäkarvaisesta koirasta parhaiten tiheän kamman avulla. Hirvikärpästen kanssa tekemisissä olleet huomaavat varsin pian, että niiden tappaminen vaatii erityisosaamista. Hirvikärpänen on selkä-vatsasuunnassa litteä ja erittäin vankkarakenteinen hyönteinen. Se ei ole moksiskaan esimerkiksi hyttysten, pistokärpästen ja paarmojen kuolemaksi koituvasta läpsäisystä.   Hirvikärpäsen kitiinikuori kestää puristumisen peukalon ja etusormen välisessä pihtiotteessa. Hirvikärpäsen kova ja joustava kuori murtuu vasta, jos sen hiertää murskaksi peukalon ja etusormen välissä samalla sekä puristaen sormia voimakkaasti vastakkain ja liikuttaen sormia sivuttaissuunnassa.

Lisää tietoa hirvikärpäsestä:

http://www.hyonteismaailma.fi/hyonteiset/karpaset/hirvikarpanen/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hirvik%C3%A4rp%C3%A4nen

 


Tommi Paakkonen: Ecophysiology of the deer ked (Lipoptena cervi) and its hosts (väitöskirja)

http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-0772-1/urn_isbn_978-952-61-0772-1.pdf

Kuva kirjasta: Saari S, Näreaho A, Nikander S: Elinympäristönä koira – koiran loiset ja loissairaudet. Fennovet 2016.