Mikä on anaplasmoosi?

Anaplasma phacocytophilum aiheuttaa koiralle, ihmiselle ja monelle muullekin nisäkäslajille granulosytäärisenä anaplasmoosina tunnetun infektiotaudin.

Mikä on anaplasmoosi?

Anaplasma elää solunsisäisesti veren valkosoluissa. Suomessa hiljattain tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin 340 koiran verinäytteet punkkivälitteisten sairauksien varalta. Anaplasma phagocytophilum osoittautui Suomessa esiintyvistä punkkitaudeista yleisimmäksi. Vasta-aineita todettiin 5,5 %:lla tutkituista koirista; tutkituista ahvenanmaalaisista koirista lähes puolet oli positiivisia.

Puutiaiset ovat anaplasman tärkein levittäjä. Anaplasma tarttuu useisiin eläinlajeihin, koiran ohella esimerkiksi hevoseen, kissaan, nautaan, pieniin märehtijöihin ja ihmiseen. Villejä märehtijöitä ja jyrsijöitä pidetään anaplasman merkittävinä lähteinä luonnossa.  Bakteerin siirtyminen punkista nisäkkääseen tapahtuu hiirillä tehtyjen tutkimusten perusteella 24–48 tunnin kuluttua puutiaisen kiinnittymisestä. Anaplasma säilyy tartuntakyisenä puutiaisen sylkirauhasessa. Jos bakteerit ovat sylkirauhasessa tartuntakykyisessä vaiheessa ja niitä on riittävästi, infektio voi siirtyä puutiaisesta nisäkkääseen nopeamminkin.

Oireet koiralla

Vain osa tartunnan saaneista koirista sairastuu. Oireet ilmenevät 1–2 viikon kuluttua tartunnasta ja ovat epämääräisiä yleissairausoireita kuten kuumeilua, uneliaisuutta ja ruokahalun heikkenemistä.  Yli puolella sairastuneista koirista esiintyy lihas-luustoperäistä kipua.   Osalla koirista esiintyy myös imusolmukereaktioita sekä pernan ja maksan suurentumista. Sairauteen voi liittyä myös vaaleat limakalvot, vatsa-aristusta sekä oksentelua tai ripulia. Sairauden kulku voi edelleen mutkistua ja koiralle voi kehittyä immuunivälitteinen moniniveltulehdus, verihiutalekato tai immuunivälitteinen punasolujen hajoaminen.  Anaplasma voi esiintyä myös yhteisinfektiona borreliabakteerin kanssa. Tällöin taudinkuva on usein voimakkaampi.

Diagnoosi

Anaplasmoosi diagnosoidaan eläinlääkärin toimesta. Taudinaiheuttajat voidaan havaita värjätystä verilevitteestä tai osoittaa bakteerin läsnäolo molekyylibiologisin menetelmin. Verinäytteestä voidaan määrittää anaplasmavasta-aineet, mutta on tärkeä muistaa, että punkkirikkailla alueilla monilla oireettomilla koirilla on vasta-aineita.

Hoito

Suurin osa koirista, jotka ovat saaneet anaplasmatartunnan, ei koskaan sairastu. Näillä koirilla tartunta on itsestään rajoittuva. Mikäli koiralla esiintyy kliinisiä oireita, se tulisi hoitaa.  Tavallisimmin hoitona käytetään tetrasykliiniryhmän antibiootteja.  Yleensä lääkityksen teho nähdään nopeasti.

Voit vähentää koirasi riskiä sairastua anaplasmoosiin suojaamalla se puutiaisilta. Keskustele eläinlääkärisi kanssa koirallesi sopivimman punkkitorjunnan valinnasta.

 

 

Mikä on anaplasmoosi
Osa koirista voi sairastaa anaplasmoosin oireettomana. Osalla koirista voi olla vain vähän tai lieviä oireita anaplasmoosin alkuvaiheessa, mutta taudinkuva voi pahentua, jolloin voi esiintyä kuumetta ja anemiaa, joskus harvoin myös hermosto-oireita.

 

Lue lisää muista punkkivälitteisistä sairauksista: