Enemmän punkkeja syksyllä kuin kesällä

Syksy on punkkiaikaa. Syksyn lähestyminen tuo monien koiranomistajien elämään tiettyä rentoutta, koska oletetaan, että punkkikausi alkaa olla lopuillaan, eikä punkkisyyneihin ja -torjuntaan tarvitse käyttää aikaa kesäisen punkintorjuntaruljanssin tapaan.  Vielä ei kuitenkaan ole oikea aika hehkuttaa punkkikauden loppua. Tutkimukset osoittavat, että Suomessa on syyskuussa itse asiassa enemmän puutiaisia kuin kesäkuukausina.

Puutiaiset ovat aktiivisia niin kauan kuin lämpötilat pysyvät noin viiden plusasteen yläpuolella. Puutiaisella on korkeat vaatimukset kosteiden olosuhteiden suhteen. Syksy – erityisesti syyskuu –  on riittävän lämmin ja tarjoaa punkeille riittävästi kosteutta. Siksi punkit ovat aktiivisia myös syysaikaan ja pyrkivät pääsemään veriaterialle vielä ennen talvilepoa. Syksyllä aktiivisimmillaan ja runsaslukuisimmillaan on punkkinuoriso. Toki aikuisiakin punkkeja tavataan edelleen, mutta suurin osa syysaktiivisista puutiaisista on aikuisia selvästi pienempiä toukka- eli larvamuotoja tai nymfejä. On tärkeä muistaa, että myös puutiaisen nuoruusmuodot voivat tartuttaa verenimemisen yhteydessä  puutiaisvälitteisiä tartuntatauteja.

Turun yliopiston tutkimusryhmä
Turun yliopiston tutkimusryhmä (Sormunen ym. 2016) selvitti puutiaisten esiintymisessä ja aktiivisuudessa esiintyvää vaihtelua touko- ja syyskuun välisenä aikana vuonna 2012. Tutkimuksen tulos: Eniten puutiaisia esiintyi syyskuussa.
 Ixodes ricinus -puutiaisen
Meillä tavallisimman Ixodes ricinus -puutiaisen kehitysvaiheet peukalon kynnellä. Larva – eli toukkamuoto on oikeassa alakulmassa. Se on niin pieni, että se jää esimerkiksi koiran iholta yleensä huomaamatta. Uusimmat tutkimukset ovat korostaneet toukkamuodon merkitystä puutiaisvälitteisten infektiosairauksien lähteenä. Valokuva: Hans Smid

Syksyllä tavattavat puutiaiset ovat pieniä ja vaikeasti havaittavia

Puutiaisten larva- ja nymfimuodot voivat olla aikuisia punkkeja vaarallisempia. Pienen kokonsa ansiosta ne jäävät herkästi huomaamatta ja saavat usein imeä veriateriansa häiritsemättä.  Ja mitä pidempään punkki on ihossa kiinnittyneenä, sitä suuremmaksi nousee riski, että infektiota kantava punkki siirtää verenimemistapahtuman yhteydessä taudinaiheuttajia uhriinsa.

On ennestään tunnettua, että puutiaisen nymfimuodoilla on merkittävä rooli esimerkiksi borreliatartuntojen ja muidenkin puutiaisvälitteisten tartuntatautien lähteenä. Hiljattain julkaistusta hollantilaisesta tutkimuksesta löytyvä tieto lisää tuskaa: vaikuttaa siltä, että myös larva- eli toukkamuoto voi toimia borreliatartunnan lähteenä. Puutiaisen larvamuodot ovat niin pieniä, että ne jäävät tarkassakin punkkisyynissä usein huomaamatta.

 


 

Lähteet:
Sormunen, JJ., Klemola, T, Vesterinen EJ, Vuorinen, I., Hytönen, J., Hänninen J., Ruohomäki, K., Sääksjärvi IE., Tonteri, E. Penttinen, R.  Assessing the abundance, seasonal questing activity, and Borrelia and tick-borne encephalitis virus (TBEV) prevalence of Ixodes ricinus ticks in a Lyme borreliosis endemic area in Southwest Finland
 
Ticks and tick borne diseases (2016) http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26548608
The information and image is published according to the rules of Creative Commons. https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/
van Duijvendijk, G., Coipan, C., Wagemakers, A. et al. Larvae of Ixodes ricinus transmit Borrelia afzelii and B. miyamotoi to vertebrate hosts Parasites and Vectors (2016) 9: 97. doi:10.1186/s13071-016-1389-5